49. KESKIVIIKKONA 3. SYYSKUUTA 2003 kello 15
1) Valtioneuvoston selonteko konventin tuloksista ja valmistautumisesta hallitusten väliseen konferenssiin
Valtioneuvoston selonteko VNS 2/2003 vp
 

Anni Sinnemäki /vihr: Arvoisa puhemies! Aloittaisin kysymyksestä kauppapolitiikasta ja kauppapolitiikan ja julkisten palveluiden suhteesta. Olen ensinnäkin erittäin tyytyväinen, että siitä on käyty tänään tässä salissa erittäin väkevää keskustelua. Toiseksi olen myös tyytyväinen siitä hallituksen peruslinjauksesta, että kauppapolitiikan ja hyvinvointipalveluiden, julkisten palveluiden, suhdetta tulisi vielä tarkistaa siitä, mitä se konventin ehdotuksessa on.

Oma näkemykseni lähenee aika paljon sitä, mitä ministeri Hyssälä täällä esitti. Sen sijaan esimerkiksi ministeri Lehtomäen näkemykset olivat osittain ambivalentteja, mutta ehkä hänkin kuitenkin oli juuri sitä mieltä kuin hallituksen selonteossakin esitetään, että tähän tarkennuksia vielä vaaditaan. Olisin halunnut painottaa sitä, että koska käsittelemme nyt selontekoa, joka koskee unionin perustuslakia, tai Euroopan perustuslakia tai sopimusta Euroopan perustuslaiksi tai kissaa tai kisumisua tai kissamaista olentoa, niin me emme voi mielestäni käsitellä vain sitä, mitä nyt tapahtuu tämänhetkisellä Wto-neuvottelukierroksella.

Ed. Kiljunen on mielestäni aivan oikein ottanut esille sen, että tämän hetkisellä neuvottelukierroksella Euroopan unioni ei ole esittänyt palvelukauppaa koskevia tarjouksia julkisista palveluista, mutta tämä sopimushan tulisi sitten koskemaan kaikkea sitäkin, mitä tapahtuu tämänhetkisen Wto-neuvottelukierroksen jälkeen, joten mielestäni me emme voi tässä käsittelyssä rajoittua siihen, mitä tapahtuu tällä neuvottelukierroksella, vaan kokonaan näihin toimivaltakysymyksiin ja siihen, minkä haluamme olevan se mekanismi, jossa jatkossakin tulemme toimimaan, kun on kysymys palvelukauppasopimuksista. Wto:n piirissähän palvelukauppasopimuksissa Gatsin alkuvaiheessa määritellään, että tarkoitus on liberalisoida, kunnes liberalisointi on viety loppuun. Ja erityisesti korvaani särähti tässä keskustelussa se ministeri Lehtomäen näkemys, että Gats-sopimus ei ollenkaan koskisi julkisia palveluita.

Tämän näkemyksen mukaan julkiset palvelut ovat sitten kyllä vain Puolustusvoimat, eikä sitä tiedä, ovatko ne tulevaisuudessa Puolustusvoimatkaan, koska kyllä palvelukauppa koskee asioita, joihin on syntynyt markkinat. Ja monissa sellaisissa asioissa, joissa me katsomme julkisella vallalla oleva oikeus määritellä se taso ja tapa, jolla kansalaisille tarjotaan terveyspalveluita, niillä on olemassa myös markkinat. Palvelukauppaa koskevat erittäin voimakkaat taloudelliset intressit tässä maailmassa, mikä mielestäni tarkoittaa sitä, että näihin asioihin ei pidä suhtautua naiivisti, vaan on varmasti monia tahoja, sekä poliittisia että taloudellisia toimijoita, joilla on intressi, että tässä sopimuksessa nämä asiat olisi ilmaistu epätarkasti.

Ministeri Hyssälä otti mielestäni aivan hyvin esiin sen, että ei se ole sattumaa, että Ranska ajoi tarkennuksia koskien kulttuuripalveluja. Heillä on siihen intressinsä ja he halusivat varmistaa, että heidän intressinsä toteutuu, joten mielestämme meidän tulisi olla aivan yhtä toimeliaita kuin mitä Ranska on ollut sillä alalla, jolla heillä on intressi, että me pystymme puolustamaan niitä näkemyksiä, mitä meillä on.

Salissa käytiin keskustelua myös siitä, että Suomen nykyinen järjestelmä, jolla julkisia palveluja voidaan tuottaa, on sinänsä, niin kuin voidaan sanoa, hyvin liberalisoitu. Sehän on totta, että meillä kunnat voivat päättää hankkia palveluita myös yksityisiltä tuottajilta. Mutta tämä on kuitenkin aivan eri kysymys kuin se, että olisi tilanne, jossa olemme antaneet sitoumuksia Wto:lle, jolloin meidän oma päätäntävaltamme siirtyisikin riitojenratkaisumenettelyyn sellaisissa tilanteissa, jollaisen esimerkiksi ed. Meriläinen otti esiin, että voitaisiin ikään kuin meidän ulkopuoleltamme haastaa sen tyyppiset säädökset, jotka koskevat sitä, että tutkintoja voivat antaa vain yliopistot, jotka ovat maksuttomia. Joskus aikaisemmin on käytetty esimerkkinä kirjastoja, että myös kaupalliset yritykset voisivat olla halukkaita tarjoamaan kirjastopalveluja omilla ehdoillaan. Silloin, jos olisimme sitoneet kirjastopalvelut kansainvälisiin kauppasopimuksiin, ei olisi meidän ratkaistavissamme välttämättä, miten haluamme määritellä kirjastopalvelut ja julkiset kirjastot, vaan kun on olemassa myös vaikka Disneyn lastenkirjastot, voisimme joutua tilanteeseen, että valtionapua on tarjottava tällaisillekin kirjastoille.

Tässä on tietenkin kysymys spekulaatiosta, mutta haluaisin itse, että pystyisimme varmistamaan tässä neuvotteluprosessissa, että näissä asioissa narut jollain tavalla pysyvät meidän käsissämme. Ed. Sarkomaa ainakin valitteli sitä, että ei saisi pelotella tai maalailla uhkakuvia. Omasta mielestäni tässä on kuitenkin kysymys niin merkittävästä asiasta, että on hyvä tarkastella erityisesti niitä kohtia, joihin suhtautuu kriittisesti ja joihin vielä tässä hvk:n aikana halutaan muutoksia. Itse ehdottomasti olen sitä mieltä, että tämän tarkennuksen koskien kauppapolitiikkaa ja julkisia palveluita pitäisi olla hallituksen listalla sellainen, että se hoidettaisiin mahdollisimman pian, ettei sitten se jäisi tavallaan pieneksi asiaksi silloin, kun käsitellään näitä institutionaalisia kysymyksiä, jotka varmasti tulevat herättämään ehkä suurempia intohimoja kuitenkin hallitustenvälisessä konferenssissa.

Arvoisa puhemies! Institutionaalisista kysymyksistä haluaisin todeta omana kantanani sen, että mielestäni tämä kysymys Eurooppa-neuvoston institutionalisoimisesta ja sen puheenjohtajuudesta on kaikkein merkittävin. Tänään täällä salissa on otettu esiin se omasta mielestäni jo aika laimentunut vanha anekdootti, että Kissiger on kysynyt, kenelle hän soittaisi, jos hän Euroopalle haluaisi soittaa. En nyt sitten tiedä tämän sopimuksen jälkeen, jos olisin Kissinger, kenelle sitten soittaisin, soittaisinko sille ulkoministerille vai soittaisinko sille Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle vai soittaisinko sittenkin komission puheenjohtajalle vai ehkä sittenkin Chiracille. Mielestäni Eurooppa-neuvoston institutionalisointi ja puheenjohtajan viran perustaminen on se, joka voi vesittää tätä muuten aika hyvää tulosta siitä, että on saatu selkeyttä tähän aika monimutkaiseen järjestelmään, koska mitä se institutionalisointi tulisi sitten tuottamaan.

Ed. Helle on omissa kannanotoissaan mielestäni ihan realistisesti arvioinut sitä, että totta kai tämä Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja sitten haluaisi saada omat saavutuksensa ja siitä tulisi tavallaan ikään kuin tämmöinen tuntematon suure siihen, miten asioita hoidetaan. Näistä toimielinten välisistä suhteista itse katsoisin, että puheenjohtajan valtaoikeuksien rajoittaminen, tai minkä nyt sitten katsotaan olevan saavutettavissa, olisi se kaikkein keskeisin asia.

Arvoisa puhemies! Lisäksi haluaisin yhtyä siihen näkemykseen, joka on myös siis hallituksen näkemys ja joka on tullut tässä salissa useasti esiin tänään, että tämä sotilaallisten voimavarojen lisääminen asiana, joka mainitaan unionin perustuslaillisessa sopimuksessa, on mielestäni äärimmäisen epäsopivaa. Se on poliittisena tavoitteena sellainen, jota en jaa, ja vaikka melkein jakaisinkin, niin ei sitä sittenkään pitäisi tässä mielessä mainita. Tavallaan se, että esitetään jokin suunta hetkellä t o ja katsotaan, että se olisi sitten voimassa esimerkiksi seuraavat kymmenen vuotta, on mielestäni järjetöntä. Tämän tyyppisissä sopimuksissa, jos haluaisi sanoa jotain voimavaroista, pitäisi sanoa, että voimavarojen pitää olla riittävät, mutta että esitetään niille kasvavaa suuntaa, se on hyvin erikoista.

Arvoisa puhemies! Konventissa on ilmeisesti ollut esitys, jossa on haluttu lisätä maininta eläinten hyvästä kohtelusta. Perustuslakiin aikaisemmissa sopimuksissa tällainen lisäpöytäkirja - yksi niistä lukuisistä lisäpöytäkirjoista - on ollut, jossa mainitaan eläinten hyvinvointi yhtenä tavoitteena. Olisin halunnut tiedustella ed. Kiljuselta, jolla on seuraavaksi puheenvuoro, minkälaista keskustelua tästä käytiin, ja myös kysyä pääministeriltä, että jos hallitustenvälisessä konferenssissa tällainen esitys tulee, olisiko mahdollista, että Suomen hallitus sitä tukisi, koska mielestäni se olisi hyvä lisä.

Arvoisa puhemies! Viimeiseksi olisin vielä todennut sen, että kannatan lämpimästi niitä näkemyksiä, joita meidän ryhmämme ryhmäpuheenvuorossa on esitetty ja myös erittäin monissa muissa puheenvuoroissa, että tämä olisi sen tyyppinen asia, josta olisi hyvä järjestää kansanäänestys. Omasta mielestäni kansanäänestyksiä ylipäätänsä olisi hyvä järjestää. Meillä on Euroopan parlamentin vaalit seuraavana vuonna. Se kansanäänestys voitaisiin hyvin järjestää siinä yhteydessä. Mielestäni ongelmaksi ei saisi muodostua se, etteikö tätä asiaa voisi tarpeeksi yksinkertaisesti esittää. Kyllä jokaisen kansanedustajan ja ministerin joka tapauksessa täytyy olla sitä mieltä, että tässä on kysymys sellaisesta asiasta, joka voidaan kansalaisille selkeästi perustella. Sellaiset perustelut täytyy olla sekä jokaisella, joka tukee tätä sopimusta, että niillä, jotka vastustavat sitä, joten ei käsittääkseni pitäisi olla mitään estettä sille, että tästä voitaisiin järjestää kansanäänestys. Me kaikki tiedämme, että Euroopan unionin toimielimistä ja rakenteesta ei välttämättä ole kovin helppoa herättää kansalaiskeskustelua. Mielestäni olisi luvatonta jättää käyttämättä sellainen mahdollisuus kansanäänestyksen muodossa, kun sille monella tapaa olisi nyt hyvä tilaisuus.