Ryhmäpuhe
15.12.2003
ed. Anni Sinnemäki
Arvoisa puhemies,
Vankeinhoito suomalaisen yhteiskunnan häpeäpilkku
Yhteiskunnan sivistystaso mitataan siinä miten se huolehtii kaikkein heikoimmista jäsenistään. Yksi kaikkein huono-osaisimmista ryhmistä Suomessa ovat vangit. Heillä on paljon muuta väestöä enemmän terveys-, mielenterveys sekä päihdeongelmia. Mielisairaitten vankien osuus on moninkertaistunut vuodesta 1985. Kehitys on ollut samansuuntainen myös päihdeongelmaisten vankien kohdalla. Rikosseuraamusviraston tuoreen raportin mukaan 39 prosentilla vangeista todettiin hoitoa vaatinut psykiatrinen häiriö ja 46 prosentilla huumeriippuvuus. Tämän seurauksena vankien terveydenhuollon ja sairaanhoidon tarve on selvästi lisääntynyt ja tämä on johtanut vankien terveydenhuollon vakavaan kriisiytymiseen.
Vankilaterveydenhuollon vaikeudet ovat hyvin olleet asiasta vastuussa olevan oikeusministerin tiedossa. Myös eduskunta on kiinnittänyt asiaan huomiota useissa mietinnöissä jo vuodesta 1999 alkaen ja tänä vuonna lakivaliokunnan budjettilausunto käsitteli nimenomaan vankeinhoidon ongelmia. Koko tämän ajan vankeinhoidosta on vastannut oikeusministerinä Johannes Koskinen, joka ei ole pystynyt huolehtimaan siitä, että vankeinhoidon määrärahat olisivat asianmukaisella tasolla. Hallitus ei pelkästään ummista silmiään tilanteelta, vaan rikkoo myös lakia. Kuten valtiovarainvaliokunta toteaa mietinnössään, on vankiloiden terveydenhuolto lain mukaan järjestettävä siten, että vangeilla on muun väestön kanssa yhdenvertainen mahdollisuus terveytensä edistämiseen, sairauksien ehkäisyyn ja riittäviin terveydenhuollon palveluihin. Lainsäädännön asettamat vaatimukset eivät toteudu terveydenhuollon lisäksi myöskään siinä, että vangeilla ei ole mahdollisuutta osallistua työhön tai opiskeluun.
Vihreä eduskuntaryhmä on tyytyväinen, että hallituspuolueiden eduskuntaryhmät päätyivät esittämään 2 miljoonan euron lisämäärärahan vankeinhoitolaitoksen toimintamenoihin. Tämä ei kuitenkaan riitä korjaamaan vankien terveydenhuollon ahdinkoa. Siksi asianomaiselta ministeriltä on kysyttävä: mihin toimenpiteisiin aiotte ryhtyä, jotta vankilaterveydenhuollon tila saatetaan lain edellytysten mukaiselle tasolle?
Arvoisa puhemies,
Yhteisöverotuoton poistaminen tuhoaisi kaupungit
Hallituksen päätökset sosiaali- ja terveystoimen valtionosuuksien korottamisesta ovat oikeansuuntaisia. Reilua on myös se, että ansiotuloverojen alennus kompensoidaan kunnille täysimääräisenä. Samanaikaisesti kuitenkin yleinen taloudellinen tilanne heikkenee ja se heikentää myös kuntien mahdollisuutta vastata palveluistaan. Yhdessä väestön ikääntymisen ja lasten lisääntyvän pahoinvoinnin kanssa kuntien tehtävät kasvavat.
Kunnallistaloutta uhkaamaan on noussut uusi vaara. Kuntaministeri Mannisen johdolla on valmisteltu esitys kuntien yhteisöverotuoton leikkaamisesta kokonaan pois kunnilta. Vielä vaalien alla hallituspuolueet lupasivat olla kajoamatta yhteisöverotuottoon. Lupaukset unohtuvat nopeasti. Juuri tästä syystä esitys on kohdannut kuntakentältä raivokasta vastarintaa.
Mannisen esityksessä on kaksi ongelmaa. Ensimmäinen on se, että se jättää kunnallistalouden nykyiseen laman aiheuttamaan taloudelliseen ahdinkoon. Manninen tosin lupaa kompensoida verotulomenetykset kunnille täysmääräisinä, mutta tämä tapahtuu matalasuhdanteen mukaisilla alhaisilla tuotoilla. Kunnallistaloudella ei siis olisi mitään toivoa talouden elpymisen mukanaan tuomista helpommista ajoista. Tiedossa on, että kuntien talouskehitys heikentyy merkittävästi kuluvana vuonna ja jatkuu alijäämäisenä ainakin vuoteen 2007 saakka. Mannisen esityksen toteutuessa kehitys jatkuisi samana tämän jälkeenkin.
Toinen ongelma on se, että Mannisen esitys johtaisi raivokkaaseen ja epäsosiaaliseen kilpailuun hyvien veronmaksajien saamiseksi kuntaan ja huonojen karkottamiseksi kunnasta, sillä lähes ainoaksi mahdollisuudeksi parantaa kuntataloutta tulee valikoida asuntopolitiikan keinoin kuntaan asukkaita, jotka tuovat paljon tuloja ja aiheuttavat vähän menoja. Kun ministeri Filatov vielä aikoo sälyttää työmarkkinatuen kuntien maksettavaksi, seurauksena on asuntopolitiikan epäsosiaalistuminen kasvavilla kaupunkiseuduilla. Mannisen malli voisi toimia, jos kaupunkiseudut muodostaisivat yhden kunnan, mutta se toimii kaupunkeihin nähden tuhoisasti saattaessaan saman seudun kunnat veriseen kilpaan keskenään. On pöyristyttävää, että hallitus tällaisessa tilanteessa Keskustan johdolla kaavailee vievänsä kunnilta niiden ainoan aidon kannusteen aktiiviseen elinkeinopolitiikkaan ja siihen liittyvään kaavoituspolitiikkaan.
Lopputuloksena on kaupunkien alueellinen hajautuminen, sillä Mannisen malli suosii kehyskuntia ydinkaupungin sijaan. Kaupunkien kehyskunnat hyötyisivät työssäkäyvien asukkaidensa veroista, mutta kaupungit menettäisivät korvauksen siellä sijaitsevista työpaikoista.
Vihreä eduskuntaryhmä vastustaa ehdotusta jyrkästi ja ihmettelee valmistelusta vastuussa olevan ministerin käyttäytymistä asiassa: Manninen on ilmoittanut, että mikäli esitys ei mene läpi jääköön kaikki ennalleen. Nykymallissakin on ongelmia, jotka olisi syytä korjata. Vihreä eduskuntaryhmä katsoo, että kun hallitus huomenna keskustelee yhteisöverosta, tarkasteluun otetaan myös nykymallin kehittäminen. Vasta sen jälkeen on olemassa vaihtoehtoja, joista todella voidaan valita kuntien kannalta paras mahdollinen.
Pääkaupunkiseutu on hyvä esimerkki siitä mitä naapurikuntien välinen kilpailu hyvistä ja varakkaista veronmaksajista on tuonut tullessaan. Helsinki kamppailee valtavissa talousvaikeuksissa ja varakkaat veronmaksajat muuttavat ympäristökuntiin parempien asuinolojen ja palvelujen perässä. Mannisen ehdotus yhteisöverotuoton poistamisesta kunnilta kiihdyttäisi tätä kehitystä entisestään, vaikka juuri nyt tulisi toimia niin, että tämä kehitys pysähtyisi. Vihreä eduskuntaryhmä korostaa, että myös valtiovarainvaliokunnan mietinnössä esitetään näkemys, jonka mukaan kunnalliseen itsehallintoon kuuluu oleellisena osana verotusoikeus ja että yhteisövero on osa kuntien veropohjaa.
Lisäksi vihreä eduskuntaryhmä on vastalauseessaan esittänyt 50 miljoonaa euroa nykyisen valtionosuusjärjestelmän laskentaperusteiden muuttamiseen siten, että ne paremmin ottaisivat huomioon kunnallisista erityispiirteistä aiheutuvat ongelmat.
Arvoisa puhemies,
Työllisyyspolitiikkaan tarvitaan vahvempi ote
Suomen talouspolitiikan suurimpina tulevaisuuden haasteina ovat ikääntyvä väestö ja korkealla pysyttelevä rakennetyöttömyys. Haasteen vakavuutta lisää se, että työpaikat erityisesti yksityisellä sektorilla vähenevät vauhdilla. Hallituksen tavoite 100 000 uudesta työpaikasta tämän vaalikauden loppuun mennessä näyttää karkaavan käsistä jo näin vaalikauden alkumetreillä. Tämä voi olla kohtalokasta hyvinvointiyhteiskunnan rahoituksen kannalta. Tästä huolimatta hallituksen talousarvioesityksessä on hyvin vähän uusia näkökulmia työllisyyden parantamiseen. Rahaa sen sijaan käytetään runsaasti, tuloveron kevennykseen ja työvoimapolitiikkaan ensi vuonna huimat lähes kolme miljardia euroa.
Työn verojen alentaminen ei kuitenkaan riitä työllisyystoimeksi, erityisesti pitkäaikaistyöttömien kannalta, eivätkä siihen riitä työttömien elämänhallintakurssitkaan, jotka selvityksin on osoitettu varsin tehottomaksi rahankäytöksi. Rakennetyöttömyyden taustalla on osaamisvinouma, jonka oikaiseminen ei ole kovinkaan helppoa. Vuonna 2002 korkea-asteen koulutuksen saaneista oli työttöminä 4,3 prosenttia, keskiasteen suorittaneista 10,6 prosenttia ja matalasti koulutetuista 17,8 prosenttia. Matalaan koulutustasoon liittyvä kohonnut työttömyysriski on yleistä kaikkialla Euroopassa, mutta erityisen yleistä se on Suomessa. Tosiasia on, ettei demareiden hellimä ja koko hallituksen harjoittama aktiivinen työvoimapolitiikka työttömiä käsitellessään puutu työpaikkojen tarjontapuoleen. Syy työttömyydestä tässä filosofiassa sälytetään kokonaan työttömän itsensä ja tämän ominaisuuksien harteille
Pitkäaikaistyöttömien saaminen takaisin työelämään vaatii uusia, luovia ratkaisuja. Edellisen noususuhdanteen ajalta tiedämme, että voimakaskaan talouskasvu ei tätä vaikeinta osaa työttömyydestä pystynyt sulattamaan. Vihreä eduskuntaryhmä on sitä mieltä, että hallituksen pitää ensi vuoden aikana tehdä ratkaisut matalatuottoisen työn subventoimiseksi. Erilaisia malleja tähän on kehitetty ja kehitteillä. Niin sanotut avustavat työpaikat, jotka saneerattiin yrityksistä ulos laman aikana, pystyttäisiin subvention avulla saamaan takaisin. Eikä tämä tarkoita sitä, että ihmisten palkkoja alennettaisiin niin, että palkalla ei tulisi enää toimeen. Päinvastoin tämän pitää tarkoittaa sitä, että palkalla tulee toimeen. Hyvässä yhteiskunnassa, jos sellainen haluamme olla, on löydyttävä töitä myös ihmisille, jotka eivät syystä tai toisesta halua tai voi kouluttautua kovin pitkälle.
Ärade talman
Gröna riksdagsgruppen vill uppmuntra regeringen att så snabbt som möjligt påbörja förhandlingar inom trepartssystemet, för att få tillstånd en jämnare fördelning av kostnaderna för föräldraskap bland alla arbetsgivare. Unga högutbildade kvinnor är just nu märkbart mycket oftare snuttjobbare, än männen i deras ålder. Arbetsgivarna vill inte anställa unga kvinnor, på grund av att det finns en risk att de blir gravida. Till vår glädje verkar det nu att finnas vilja i alla riksdagsgrupper över regerings och oppositions linjer, att göra något åt denna orättvisa: problemet har nämnts i regeringsprogrammet och vänsterförbundet samt samlingspartiet har också gjort riksdagsinitiativ gällande denna fråga.
Vihreä eduskuntaryhmä kannustaa hallitusta myös aloittamaan kolmikannassa neuvottelut vanhemmuuden kustannusten tasaamiseksi kaikkien työnantajien kesken. Nuoret korkeasti koulutetut naiset ovat tällä hetkellä huomattavasti ikäisiään miehiä yleisemmin pätkätöissä. Työnantajat eivät halua palkata nuorta naista, koska tällä on riski tulla raskaaksi. Kaikista eduskuntaryhmistä yli hallitus–oppositiorajojen on osoitettu tahtoa tämän epäkohdan korjaamiseen: ongelma on mainittu hallitusohjelmassa ja asiasta on olemassa ainakin vasemmistoliiton ja kokoomuksen tekemät eduskunta-aloitteet.
Vihreä eduskuntaryhmä kiinnittää huomiota siihen, että malli, jolla järjestelmä voitaisiin toteuttaa, on itse asiassa jo olemassa. Työnantajat maksavat tällä hetkellä 0,15 prosentin korotusta sairausvakuutusmaksussa raskaudesta aiheutuvien vuosilomakustannusten korvaamiseksi. Tämä malli voitaisiin laajentaa koskemaan myös raskaudesta työnantajille koituvia muita kustannuksia ja samalla korvauksen hakemiseen liittyvää byrokratiaa voitaisiin yksinkertaistaa.
Arvoisa puhemies,
Vakava huoli korkean koulutuksen tulevaisuudesta
Valtiovarainvaliokunta toteaa mietinnössään, että yliopistot vastaavat Suomessa uuden tiedon tuottamisesta ja sille rakentuvasta laadukkaasta koulutuksesta. Yliopistojen rahoituskehityksen on näin ollen oltava vakaata ja sen on turvattava yliopistojen ja yliopistokoulutuksen korkea laatu. Viime vuosina tilanne ei ole ollut kovin valoisa. Lisääntynyt julkinen rahoitus on mennyt yliopistojen toimintojen laajentamiseen eikä siitä ole riittänyt euroakaan tason parantamiseen. Opiskelijamäärät ovat lisääntyneet samaan aikaan kun opettajien määrä on pienentynyt. Kun laadun sijasta panostetaan vain määrään ja luovuuden sijasta tehokkuuteen vaarannetaan pitkällä tähtäimellä Suomen mahdollisuuksia menestyä korkean teknologian ja laajan sivistyksen kansakuntana muiden joukossa.
Vihreä eduskuntaryhmä ei voi hyväksyä sitä, että opiskelijoiden nopeampi työelämään siirtyminen aiotaan hoitaa pelkästään kepin voimalla. Sinänsä emme aseta kyseenalaiseksi tavoitetta opintoaikojen lyhentämisestä osana työllisyystavoitetta. Järjestelmä on kuitenkin vuosikausia kiristynyt monella tavalla. Oikea vastaus kannustettaessa opiskelijoita siirtymään nopeammin työelämään on opintorahan tason nostaminen – opintotukikuukausia vähentämättä. Muitakin positiivisia keinoja, kuten yliopistojen yhteisvalinnat, opinto-ohjauksen parantaminen ja yliopistojen resurssien vahvistaminen on mahdollista ottaa käyttöön. Järjestelmän muuttaminen voi johtaa siihen, että jatkossa vain varakkaampien lapset voivat opiskella maisterin tutkintoon saakka ja muut tyytykööt alempaan korkeakoulututkintoon. Miten tässä yhtälössä käy suomalaisen koulutuspolitiikan perustana tähän asti pidetyn koulutusmahdollisuuksien tasavertaisuusperiaatteen?
Arvoisa puhemies,
Rataverkon kunto ja joukkoliikenteen edellytykset turvattava
Vihreän eduskuntaryhmän mielestä valtion jo nykyisellään niukkoja väylärahoja ei todellakaan voi laittaa kanaviin rautateiden sijasta. Mikäli väyliin on lisärahaa jostain saatavissa, on ne kannattavampaa sijoittaa olemassa olevan rataverkon korvausinvestointeihin ja ratayhteyksien vahvistamiseen. Hallituksen ensi vuoden budjettiesityksestä korvausinvestointimäärärahaa puuttuu yli 63 miljoonaa euroa. Rataverkon hyvä toimivuus on perusta koko liikennejärjestelmän toimivuudelle. Rataverkon keskeiset, hyvin tiedossa olevat ongelmat, ikääntyminen ja ratakapasiteetin puute korjaantuvat vain rahalla. Rataverkon ja rautatieliikenteen kehittäminen on edellytys junaliikenteen kilpailukyvyn parantamiselle. Siksi radanpidon määrärahoja tulisi määrätietoisesti lisätä.
Vihreä eduskuntaryhmä on huolissaan myös joukkoliikenteen asemasta henkilöliikenteessä. Joukkoliikenteen osto- ja kehittämismäärärahoja on leikattu vuosi toisensa perään ja tämä on tarkoittanut joukkoliikenteen toimintaedellytysten heikkenemistä eri puolilla Suomea.
Joukkoliikenteen osto- ja kehittämismäärärahojen vähäisyys puree myös kaupunkien joukkoliikenteeseen: joukkoliikenteen kehittäminen hidastuu ja paineet lippujen hintojen korottamiseen kasvavat. Myöskään hallituksen tavoite kasvattaa joukkoliikenteen osuutta henkilöliikenteessä kaupunkiseuduilla ei tämän määrärahan puitteissa tule toteutumaan. Joukkoliikenteen osuuden supistumisella on vaikutuksia myös liikenneturvallisuuteen, sillä tutkimusten mukaan paras tapa parantaa liikenneturvallisuutta on kasvattaa joukkoliikenteen osuutta henkilöliikenteessä.
Joukkoliikenteen kehittämiseen tarvitaan myös uusia avauksia, joihin budjetti ei nyt vastaa. Valtion budjetissa pitäisi olla momentti avustuksille alueellisten joukkoliikennejärjestelmien, kuten pikaraitiotieyhteyksien suunnittelun ja rakentamisen sekä matkakeskusten kehittämiseen.
Arvoisa puhemies,
Kehitysyhteistyömäärärahojen korotustahti liian hidas
Suomella on globaali vastuu kamppailussa köyhyyttä vastaan. Hallituksen ohjelmassa todetaan, että tavoitteena on nostaa Suomen kehitysyhteistyömäärärahat 0,7 prosenttiin BKT:sta vuoteen 2010 mennessä. Ns. Holkerin työryhmän esityksen mukaan tämä tavoite saavutetaan siten, että kehitysyhteistyömäärärahat nostetaan siten, että ensi vuonna määrärahat ovat 0,41 prosenttia ja vuonna 2007 päästään 0,55 prosentin BKT-tasolle. Hallituksen ensi vuoden talousarvioesitys jää tästä esityksestä selvästi. Ensi vuonna määräraha nousee n. 0,37 prosenttiin BKT:stä ja tällä tahdilla vuonna 2007 päästäisiin vasta 0,44 prosenttiin. Jotta vuonna 2010 oltaisiin 0,7 prosentissa tulisi seuraavan hallituksen nostaa määrärahoja noin kaksinkertaisella tahdilla verrattuna nykyhallitukseen.
Talouden hallitsematon globalisaatio uhkaa paitsi kehitysmaiden mahdollisuuksia kohentaa kansalaistensa elinoloja myös pohjoismaista hyvinvointivaltiota. Nykyisellään Suomen kehitysyhteistyömäärärahojen taso on hädin tuskin EU-maiden keskitasoa. Suomen on vauraana maana kannettava osansa kaikkein köyhimpien ihmisten auttamiseksi ja köyhien maiden kehityksen tukemiseksi. Pitkällä tähtäimellä se on sijoitus turvallisempaan tulevaisuuteen myös täällä pohjolassa. Vihreä eduskuntaryhmä on vastalauseessaan esittänyt Holkerin työryhmän esittämässä aikataulussa pysymistä. Tämä olisi edellyttänyt reilut 44 miljoonaa euroa lisää kehitysyhteistyömomentille.
Edellä olevan perusteella vihreän eduskuntaryhmän puolesta ehdotan seuraavanlaista epäluottamuslausumaa:
Eduskunta toteaa, että hallituksen esittämät toimet työllisyyden parantamiseksi eivät riitä hyvinvointiyhteiskunnan rahoituksen turvaamiseen, minkä vuoksi hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta.