17.9.2003
Talousarvioesityksen 2004 lähetekeskustelu
Anni Sinnemäki
Missä ovat energiaverot?
- hallitus ei toteuta ohjelmaansa kirjattua ekologista verouudistusta
Hallitus on kirjannut ohjelmaansa ekologisesta verouudistuksesta seuraavasti: "Verotuksen rakennetta uudistetaan edistämään kestävää kehitystä. Ekologisella verouudistuksella vähennetään uusiutumattomien luonnonvarojen käyttöä, ympäristöhaittoja ja edistetään kierrätystä sekä tuotteiden, niiden kulutuksen ja energiankäytön ekotehokkuutta".
Talousarvioesityksessä ei kuitenkaan mainita sanaakaan ekologisesta verouudistuksesta. Vain auton käyttömaksuun on luvassa korotus. Sen sijaan useat kestävää tuotantoa ja kulutusta koskevat lupaukset jäävät toteuttamatta, ja esimerkiksi joukkoliikenteen ostorahoja on vähennetty lähes 4 miljoonaa euroa viimevuotisesta tasosta.
Tämän talon ulkopuolella kannanotot puhuvat yhä selkeämmin ekologisen verouudistuksen tarpeesta. Asiaa on perusteltu myönteisillä taloudellisilla, sosiaalisilla ja ympäristöllisillä vaikutuksilla, eikä päätöksiä näissä asioissa pitäisi enää lykätä. Esimerkiksi Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tutkijoiden Juha Honkatukian ja Jaakko Kianderin toteuttamassa - viime kuussa julkaistussa - selvityksessä päädytään selkeästi suosittamaan ympäristöverotuksen tason nostoa. Selvitys on ympäristöministeriön tilaama, ja soisikin, että ministeri Enestam käyttäisi hyväkseen tätä selvitystä osallistuessaan keskusteluihin veropolitiikasta.
Selvityksessä ekologista verouudistusta ei perustella vain ympäristösyin, vaan myös työllisyydellä ja hyvinvointivaltion veropohjan säilyttämisellä väestön vanhetessa voimakkaasti seuraavina vuosikymmeninä. Ympäristöverojen kiristäminen tarjoaa mahdollisuuden samanaikaiseen verotuksen rakenteen muuttamiseen. Kiander ja Honkatukia korostavat erityisesti verotuksen ennakoitavuudesta huolehtimista, muutoksen toteuttamista osana pitkäjänteistä ohjelmaa. Ympäristöverojen muutokset nostavat energian ja tavaroiden hintoja. Kuluttajille nämä muutokset voidaan kompensoida keventämällä palveluiden verorasitusta ja mahdollisesti myös tuloveroa alentamalla. Tämän seurauksena palveluiden osuus yksityisestä kulutuksesta kasvaa, mikä on kestävän kehityksen tavoitteiden mukaista. Palvelualojen suhteellinen kasvu on myös työllisyysasteen nostamisen kannalta välttämätöntä. Teollisuuden kustannuksia kasvattavat kiristykset voidaan selvityksen mukaan kompensoida esimerkiksi työnantajien sosiaalivakuutusmaksuja alentamalla.
Totesin viime kevään menokehyksiä koskevassa puheessani, ettei menokehyksestä löydy suunnitelmaa ympäristö- ja energiaverojen korottamiseksi, ja kysyin valtiovarainministeri Kalliomäeltä: "Onko tällaista suunnitelmaa valmisteilla? Ei kai hallitusohjelmaan hupimielessä kirjata asioita, joita ei kuitenkaan aiota toteuttaa. Eikö energiaverojen korotukselle pitäisi esittää jonkinlainen aikataulu, jotta teollisuus samoin kuin yksityiset kuluttajat voisivat niiden perusteella suunnitella tulevaisuuttaan?" Nämä kysymykset ovat selvästi yhä relevantteja, myös edellä selostetun raportin valossa. Tyytyväinen olen siitä, että eilisessä keskustelussa sosiaalidemokraattisen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jouni Backman mainitsi puheenvuoroissaan ympäristöverot muutaman kerran, vaikka kysymykset aikatauluista jäivätkin hieman epäselviksi.
Hallitus on jo alkutaipaleellaan lähtenyt toteuttamaan ohjelmaansa veroalen osalta sangen reippaasti. Tulo- ja alkoholiverotusta alennetaan noin miljardin euron verran tässä budjetissa. Ajankohta olisi siis enemmän kuin sopiva verotuksen kohteiden laajentamiseen, veroratkaisujen pohdintaan myös tulopuolella. Ympäristö- ja energiaverot ovat yksi niistä - ei turhan monilukuisista - keinoista, joilla veropohjaa voidaan ylläpitää ja laajentaa. Kun hallitus on sitoutunut ekologiseen verouudistukseen, on vaikea ymmärtää, miksi tässä veroalennusten tilanteessa ei ole käynnistetty prosessia, jossa verotuksen painopistettä siirrettäisiin luonnonvarojen käytön verotukseen. Näin kokonaisveroaste ei muuttuisi, mutta kestävän kehityksen ja erityisesti ilmastopoliittisten tavoitteiden saavuttamisen kannalta muutos olisi merkittävä, samoin kuin työllisyysasteen kohentamisen osalta.
Valtion verotulojen varmistamisen ohella ympäristöveroja tarvitaan ympäristöpolitiikan ohjauksen tehostamiseen. Vaikuttavuutensa vuoksi juuri energiavero on keskeinen taloudellinen ohjausväline. Hiilidioksidipäästöjä on energiaverotuksella alennettu jopa 7 prosenttia 90-luvun aikana. Tämän hetkinen energiaverojen rakenne ei kuitenkaan ole oikea eikä taso riittävä. Suomi sijoittuu luonnonvarojen kulutusta koskevassa vertailussa yhä edelleen maailmanlaajuisesti aivan kärkeen. Ongelman muodostavat erityisesti talouden alhainen ekotehokkuus sekä jätevirrat ja hiilidioksidipäästöt. Suomen energiapolitiikka karkaa yhä kauemmaksi kestävän kehityksen rajoista: Sähkönkulutuksen kasvu jatkuu ennätyskorkeana. Hiilidioksidipäästömme ovat viime vuosina kasvaneet huomattavasti ennakoitua voimakkaammin; ne nousivat vuonna 2002 korkeammalle tasolle kuin kertaakaan aiemmin. Tilastokeskuksen mukaan Suomen energian kulutus kasvoi viime vuonna 2,6 prosenttia ja sähkön kulutus 3,3 prosenttia. Samaan aikaan EU:n energian kulutus laski. Poikkeukselliset sääolosuhteet eivät riitä yksin selittämään energiankulutuksen kasvua. Kyseessä on pitempiaikainen trendi, joka koskee kaikkia yhteiskunnan sektoreita kotitalouksista teollisuuteen. Tämä on selvässä ristiriidassa kansallisen energiastrategian kanssa, jonka tavoitteena on sähkön kulutuksen kasvun pysäyttäminen ja kääntäminen laskuun tämän vuosikymmenen loppuun mennessä.
Hiilidioksidipäästöjen saaminen uudelleen selkeään laskuun vaatii määrätietoisia toimia. Eräs tarpeellinen toimenpide olisi kivihiiliveron käyttöönotto. Tätä koskeva aloite on vihreältä eduskuntaryhmältä tulossa, samoin tulemme vaihtoehtobudjetissamme esittämään – edellä mainitsemistani syistä – energiaverojen korottamista sekä jäteveron korottamista ja laajentamista koskemaan teollisuuden kaatopaikkoja. Myös Vattin selvitykset päästökaupan ja energiaverotuksen välisestä suhteesta tulevat siihen tulokseen, että päästökaupan ulkopuolisilla toimialoilla verotuksen pitäisi painottua hiilidioksidipäästöihin.
Ekologisella verouudistuksella olisi oikein toteutettuna myönteisiä vaikutuksia työllisyyteen ja talouteen. Tarvitsemme tätä uudistusta veropohjan turvaamiseksi. Toisaalta ekologinen verouudistus on välttämätön osa projektia, jossa talouskasvun ja ympäristön tilan huononemisen välinen suhde pyritään katkaisemaan. Hallituksen olisi viimeistään nyt ryhdyttävä laatimaan pidemmän aikavälin ohjelmaa energia- ja ympäristöverojen korottamiseksi. Tämä mahdollistaisi ympäristöverotuksen ohjausvaikutuksen täysimääräisen toteutumisen. Kianderia sekä Honkatukiaa lainatakseni: "verorakenteen muutokselle on hahmoteltava riittävän pitkäjänteinen ja taloudenpitäjien kannalta ennakoitavissa oleva sopeutumisura, jotta muutokset eivät aiheuta kenellekään kohtuuttomia sopeutumisongelmia". Siis ei ympäristölle, kuluttajille, yrityksille eikä valtiontaloudelle.