Ryhmäpuhe

ed. Anni Sinnemäki

Työllisyyskysymys jää ratkaisematta

Hallituksella oli toimintansa alkupuolella tavoitteena 100 000 uutta työpaikkaa. Signaalit siitä, onko tämä tavoite hallituksen puolelta vielä voimassa, ovat olleet heikkoja. Työllisyysastetta kannattaa kuitenkin pohtia, koska se on keskeinen tekijä hyvinvointiyhteiskunnan palvelujen turvaamisessa. Ja palveluista tulemme tänä syksynä varmasti kaikki keskustelemaan.

Hallitus ei yritäkään ratkaista työllisyyskysymyksiä budjettiesityksessään. Se odottaa tulopoliittisia sopimusneuvotteluja, ja mahdollisesti ryydittää syntynyttä sopimusta muhkeilla tasasuuruisilla veronalennuksilla. Nämä tasasuuruiset veronalennukset ovat juuri niitä samoja, joita kokoomus tulee hallitukselle ensi viikolla lääkkeeksi tarjoamaan. Ovatko mahdollisimman matalat palkankorotukset yhdistettyinä tasaisiin veronalennuksiin sitten se keino, jolla työllisyyttä voitaisiin parhaiten edistää?

Suomessa itse asiassa maksetaan monilla aloilla liian matalia palkkoja. Liian matalat palkat aiheuttavat työttömyyttä: ne laskevat ostovoimaa siitä, mitä se voisi olla, eivätkä ne houkuttele ihmisiä siirtymään työttömyyden vaivaamilta aloilta työvoimapula-aloille ja jättämään nykyisiä työpaikkojaan työttömien tavoiteltaviksi. Suomessa vallitsee vieläkin liian heikko kotimainen kysyntä, vaihtotaseemme on sellainen, että luomme vaurautta maamme rajojen ulkopuolelle, ja nimenomaan tarpeeksi hyvillä palkankorotuksilla tähän ongelmaan voitaisiin puuttua. Veronalennukset tapaavat valua, toisin kuin palkankorotukset, kansantaloutemme ulkopuolelle. 

Toisaalta on myös aloja, joilla ei ole matalan tuottavuuden takia varaa maksaa nykyistä korkeampia palkkoja, ilman että nämä työpaikat menetettäisiin kokonaan. Näiden alojen tilannetta tulisi kohentaa veroratkaisuilla, jotka on räätälöity erityisesti niille. Veronalennukset matalapalkka-aloille olisi myös mahdollista tehdä riittävän suurina silloin, kun osalla nykyisistä matalapalkka-aloista palkat olisivat nousseet niin paljon, että ne eivät enää kuuluisi matalapalkkaisiin aloihin.

Palkkarakenteen muutosta työllisyyden kannalta edulliseen suuntaan hallitus voisi itse asiassa tukea tasaisilla veronalennuksilla - euromääräisesti tasaisilla. Euroissa samansuuruiset alennukset kaikissa tuloluokissa kannustaisivat neuvottelemaan myös palkankorotuksista uudella tavalla.

Hallituksen tulisi suhtautua vakavasti Osmo Soininvaaran esitykseen työllisyyssopimuksesta, jossa tavanomaisen tupon sijasta neuvoteltaisiin leveämmillä hartioilla normaalia laajemmasta asialistasta ja rakenteellisista uudistuksista. Työllisyyspolitiikassa täytyy tarkastella yhdessä sekä verorakennetta että palkkarakennetta. Tarvitaan monen samanaikaisen toimenpiteen yhteisvaikutusta, jotta jälki olisi työllisyyden kannalta tehokasta ja sosiaalisesti oikeudenmukaista.

Kuntien verotulontasausrahat palautettava kuntien käyttöön täysimääräisinä

Kuntatalouden suhteen valtion voidaan katsoa syyllistyneen varsinaiseen välistävetoon, josta on julkisuuteen raportoinut muun muassa Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri. Ärtymys on ymmärrettävää, sillä kuntien verotulontasaus on tarkoitettu vähävaraisten kuntien palvelujen parantamiseksi, ei valtion kassaan. Kuntien verotulontasauksesta kertyy rahaa tällä hetkellä 800 miljoonaa euroa, mutta saamapuolella oleville kunnille jaetaan vain 700 miljoonaa euroa. Valtio toisin sanoen vetää välistä 100 miljoonaa. Vuonna 2005 summan arvioidaan kohoavan 140 miljoonaan euroon.

Tasausrahojen antaminen kuntien käyttöön täysimääräisesti helpottaisi kovasti esimerkiksi kansallisen terveyshankkeen rahoitusta. Kunnilta puuttuvat varat hoitojonojen purkamiseen, vaikka jonojen purkaminen olisi kannattava satsaus, sekä ihmisten terveyden että julkisen talouden näkökulmasta katsottuna, koska rahat säästyisivät pienentyvistä sairaspäivärahakuluista. Nyt kunnat ovat olleet ongelmissa omien rahoitusosuuksiensa kanssa ja näyttää siltä, että jonoja ei saada purettua hoitotakuun vaatimassa aikataulussa.

Kuntaliitossa on pidetty tärkeänä että mahdollisilla veronalennuksilla ei enää nykyisestään kavenneta kuntien mahdollisuuksia kerätä itselleen tuloja. Vihreä eduskuntaryhmä on esittänyt useasti negatiivisen tuloveron mallia, jossa kunnat eivät kärsi ansiotulovähennyksistä, jotka nyt kaventavat kuntien veropohjaa. Vaikka negatiivinen tulovero voikin kuulostaa ideologisesti pelottavalta, kysymyksessä ei ole kummallinen asia, koska negatiivinen tulovero koskisi vain ihmisiä, jotka maksavat veroa.

Kuntien itsehallinnon kannalta kaikki sellaiset ratkaisut, jotka pienentävät kuntien mahdollisuuksia hankkia itselleen verotuloja, väistämättä vaikeuttavat kuntien mahdollisuuksia huolehtia itse rahoituksestaan ja järjestää peruspalveluja kansalaisille. 

Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä tuoda esille, että Vihreä eduskuntaryhmä ei halua kajota subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen. Subjektiivinen päivähoito-oikeus on syntynyt vihreiden tuella, ja se on vastannut meidän käsityksiämme siitä, että oikeus päivähoitopaikkaan ja harkintavalta hoitopaikan tarpeesta on perheillä itsellään, ei viranomaisilla. Tällä hetkellä kuntien pitäisi panostaa päivähoidon laatuun ja kehittää kevyempiä päivähoitomuotoja sekä kannustaa päivähoitohenkilökuntaa ohjeistamaan kotona olevia vanhempia valitsemaan lapsilleen puolipäiväpaikkoja.

Vanhemmuuden kustannusten täysimääräinen tasaus nostaisi työllisyysastetta

Vanhemmuuden kustannusten tasaaminen kaikkien työnantajien kesken on sukupuolten välisen tasa-arvon kannalta tärkeä tavoite, joka on jaettu laajasti eri puolueissa. Hallitusohjelmassa todetaan, että vanhempainvapaista aiheutuvia kustannuksia tasataan nykyistä enemmän. Kirjaus on melko laimea, mutta tuskin moni olisi voinut uskoa, että muotoilu "tasataan nykyistä enemmän" tarkoittaa niin vähän nykyistä enemmän kuin mitä hallitus nyt esittää. 

Hallituksen malli on kosmetiikkaa, ja pyrkii kai lähinnä luomaan illuusion siitä, että asia olisi ratkaistu. Malli koskee ehkä noin yhtä kahdettakymmenettä osaa vanhemmuuden kustannuksista. Jos kustannukset vanhempainvapaiden osalta ovat työnantajaa kohden noin kymmenentuhatta euroa, hallituksen toimenpiteiden jälkeen jäljelle jäisi noin 9 500. Eli ongelmasta ruhtinaalliset viisi prosenttia hoidettu!

Vihreä eduskuntaryhmä on esittänyt mallin, jossa vanhemmuuden kustannukset tasataan kokonaisuudessaan. Lakialoitteen ensimmäinen allekirjoittaja on Tarja Cronberg, ja aloite on tälläkin hetkellä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, jossa se on mahdollista ottaa käsittelyyn budjetin yhteydessä. Siis siinä tapauksessa jos naisten työmarkkina-asemaa halutaan tosissaan parantaa. Jos taas halutaan pitää naiset epäedullisessa asemassa työmarkkinoilla, kannattaa tyytyä hallituksen esitykseen.

Vanhemmuuden kustannusten tasaus on osa työllisyysasteen nousun tavoittelua. Jos kustannukset jaettaisiin tasan, naisten kyvyt olisivat työelämässä mukana tavalla jota ne eivät tällä hetkellä ole. Vihreiden malli myös tukisi työllistäviä palvelualoja, ja helpottaisi erityisesti naisyrittäjien asemaa. Palvelutyönantajille tämänhetkinen tilanne on sellainen, että yrityksen työntekijöistä huomattava osa voi olla samalla hetkellä raskaana. Muutoksella olisi työllisyyttä parantava vaikutus, koska palvelutyönantajat olisivat valmiita työllistämään työllistämiskynnyksen alentuessa vanhemmuuden kustannusten oikeudenmukaisemman jaon kautta.

Valtiontalouteen liikkumavaraa ekologisesta verouudistuksesta

Hallitus on tulo- ja menoarviosta päättäessään huolestuttavan vähän kiinnostunut tulojen keräämisen sektorista. Hallituksen ohjelmaan on kirjattu ekologinen verouudistus, jonka avulla voitaisiin toteuttaa ympäristöpoliittisia tavoitteita ja vahvistaa valtion tulopohjaa. Tätä kautta liikkumavaraa voisi löytyä myös aidosti työllisyyttä tukeviin veroratkaisuihin. Ekologinen verouudistus tarjoaa mahdollisuuden vähentää ympäristön kuormitusta ja parantaa työllisyyttä. Tutkimusten mukaan tämän kaksoishyödyn aikaansaaminen on erityisen mahdollista juuri korkean työttömyyden olosuhteissa, joissa Suomessa tällä hetkellä epäilemättä elämme.

Tähän mennessä hallituksen budjettiesityksissä ei ole liikuttu ekologisen verouudistuksen suuntaan lainkaan, vaikka asia hallitusohjelmasta löytyykin. Esimerkiksi energia- ja ympäristöverojen taso on viimeiset kaksi vuotta pysynyt lähes ennallaan. Jatkossa energiaverokertymä saattaa jopa laskea päästökaupan seurauksena. Ja varsinainen älynväläys löytyy suunnitelmista saada turpeelle veronalennuksia. Tällä toimenpiteellä voidaan sekä lisätä päästöjä, että heikentää kotimaisen puuenergian kilpailukykyä!

Yritysten tulisi myös voida reagoida ympäristöverojen korotuksiin riittävällä aikavälillä, jotta ne voisivat sopeuttaa investointinsa palvelemaan ympäristöpolitiikkaa, ja välttää tuotantokustannusten nousua. Siksi hallituksen tulisi pikimmiten julkistaa pitkän tähtäimen suunnitelma ekologisen verouudistuksen asteittaisesta toteuttamisesta, jotta teollisuus ja myös yksityiset kuluttajat pystyisivät varautumaan muutokseen.

Onko kukaan hallituspuolueissa kiinnostunut tämän asian edistämisestä? Ruotsissa ekologisessa verouudistuksessa ollaan etenemässä, ehkä sieltä saisi eväitä myös tänne Suomeen?

Harmaan talouden torjuntaan ryhdyttävä ripeästi

Vihreä eduskuntaryhmä ihmettelee hallituksen toimettomuutta harmaan talouden ja siihen kytkeytyvän talousrikollisuuden torjunnassa. Sisäasiainministeriön talousrikosten torjuntaa pohtineet työryhmät jättivät kesäkuussa mietintönsä, joissa muun muassa osoitetaan, että harmaan talouden ja talousrikollisuuden aiheuttamat veromenetykset ovat suuruusluokaltaan kaksi ja puoli miljardia euroa vuodessa. Vihreä eduskuntaryhmä jätti marraskuussa 2002 silloiselle hallitukselle välikysymyksen harmaasta taloudesta. Tuon välikysymyksen yhä ajankohtaiset toimenpide-ehdotukset ovat myös vapaasti hallituksen käytettävissä.

Ilmiön laajuutta ja laajenemista kuvaa hyvin se, että tutkinnassa olevien talousrikosten määrä on vuodessa noussut 850:sta yli 2 300:aan. Ei ihme, että asia on viime viikkoina noussut lähes päivittäin myös lehtien palstoille. Onhan esimerkiksi rakennusbisneksen piirissä rehottava talousrikollisuus ulottunut jo pääministerin virka-asunnon remonttiin saakka. Malli, jossa pääurakoitsija on vastuussa kaikista arvonlisäveroista, olisi tässäkin ollut paikallaan.

Vihreä eduskuntaryhmä vaatii, että talousrikosten torjuntaa pohtineiden työryhmien esitykset on välittömästi pantava toimeen. Valtion budjetin kannalta tämä tarkoittaa varautumista työryhmän esittämien 75 talousrikostutkijan palkkaamiseen. Tällä hetkellä budjetista löytyy määräraha vain noin 10 virkaan. Kukin talousrikostutkija tuottaa takaisin saatuna rikoshyötynä valtiolle noin 100 000 euroa vuodessa. Satsaus uusiin virkoihin olisi siten enemmän kuin kannattava.

Harmaan talouden torjunta on myös terveen yritystoiminnan kannalta olennaista. Aloilla, joilla harmaa talous on yleistä, velvoitteensa laillisesti hoitavalla yrittäjällä ja työnantajalla voi olla vaikeuksia selviytyä. Tämän johdosta sekä työnantajia että työntekijöitä edustavien liittojen joukossa on niitä, jotka ovat voimakkaasti ajaneet harmaan talouden kuriin saattamista.

Vihreiltä varjobudjetti

Vihreä eduskuntaryhmä tulee, kuten tähänkin asti, esittämään vaihtoehtobudjetin, jossa tulot ja menot ovat tasapainossa. Otan tässä esiin muutamia menokohtia, joihin tulemme varjobudjetissamme puuttumaan, ja joihin toivottavasti budjetin eduskuntakäsittelyssä myös paneudutaan.

Kehitysyhteistyömäärärahojen osalta vihreät tulevat esittämään tahtia, jota valtioneuvos Holkeri esitti työryhmässään ennen vaaleja. Työryhmän hahmottelemassa aikataulussa Suomi saavuttaisi 0.7 prosentin tason kehitysyhteistyömäärärahoissa vuonna 2010. Eduskunnassa tulisi puuttua myös siihen, että hallituksen budjettiesityksessä tulevien vuosien kehitysyhteistyön valtuuksia on käsitelty tavalla, joka ennakoi ratkaisua, jossa seuraava hallitus ei nostaisi kehitysyhteistyömäärärahoja lainkaan. Suomi on tunnustanut useissa kansainvälisissä yhteyksissä tavoitteen kehitysyhteistyömäärärahojen 0.7 prosentin tasosta, eikä eduskunta voi lähteä siitä, että seuraava hallitus muka ei pyrkisi tähän tavoitteeseen.

Muita esityksiä vihreiden varjobudjetissa tulevat olemaan vankeinhoidon aivan liian alhaisten määrärahojen korjaus sekä rata- ja joukkoliikennemäärärahojen korottaminen. Joukkoliikennemäärärahojen korottamisen yhteydessä tulemme esittämään työsuhdematkalipun verotusarvon määrittämistä, joka on pitkään ollut koko eduskunnan ponsilla tukema tavoite. Kulttuuripuolella puutumme vapaiden teatteriryhmien asemaan, ja teatterilain piirissä olevien teatterien yksikkökustannuksiin. Järjestöjen määrärahoista kipeimmin korjausta tarvitsevat ympäristö- ja eläinsuojelujärjestöt. Ympäristöjärjestöjen määrärahat ovat nyt polkeneet paikallaan useita vuosia, eikä hallitusohjelman kirjausta eläinsuojelujärjestöjen valtionavusta ole toteutettu.

Lopuksi haluan kiinnittää eduskunnan huomiota opiskelijoiden asemaan. Omassa budjettiesityksessään hallitus jatkaa sitä hyvin erikoista politiikkaa, jossa opiskelijat erotetaan omaksi ryhmäkseen, jonka tuloihin ei tarvitse millään tavalla puuttua. Opintotuki ei ole indeksiin sidottu etuisuus, sen arvo laskee tällä politiikalla koko ajan. Erityisen kummallista on, ettei opiskelijoiden asumislisään esitetä muutoksia, joita on jo vaikka kuinka pitkään pidetty ehdottoman kiireellisinä. Kun hallitus kerran tyynesti jatkaa opiskelijavihamielestä linjaansa, on tarpeen, että eduskunta arvioi opiskelijoiden opintososiaalisten etuisuuksien tasoa oikeudenmukaisella tavalla.