Hyvät kuulijat,

On suuri kunnia tulla kutsutuksi puhumaan Paasikivi-Seuran tilaisuuteen. Olen myös tyytyväinen siitä, että puhetta valmistellessani tulin vihdoin lukeneeksi J.K. Paasikiven muistelmakirjan Toimintani Moskovassa ja Suomessa 1939–41. Oli mielenkiintoista lukea, nyt kun talvisodan alkamisesta tulee kuluneeksi 70 vuotta, kuinka Paasikivi analyyttisesti ja mielenkiintoisesti käy läpi vaikeita ratkaisuja keskellä suurta murrosta.

Erityisesti minua kosketti Paasikiven Väinö Tannerille kirjoittaman kirjeen sanat 5.8.1939: ” Sinä ja minä olemme kasvaneet kiinni kapitalismin ja sosialismin liberaalisiin ideoihin, joiden vallitessa luultiin järjen ratkaisevan. Ja sen tähden on niin vaikea käsittää nykyistä maailmanmenoa. Ainoa, mistä olen selvillä, on että asiat ovat menneet toisin kuin on luultu.”

Metsäala on murroksessa. Suomen tapa tehdä puusta työpaikkoja ja vaurautta on palvellut pitkään, mutta nyt tehtaita suljetaan ja monet ovat menettäneet työpaikkansa. Pelkään, että kipeitä uutisia on edessä vielä lisää. Paperin kulutus maailmassa kokonaisuudessaan vähenee ja ne paikat, joissa paperinkulutus kasvaa, ovat kaukana täältä.